Tuunaustehtävä: tuolin uusi elämä

Valitsin tuunaustyökseni vanhan koivuisen tuolin, jonka ostin Lähetystori Fidasta 8 euron hintaan. Tuoli oli ennen maalattu valkoiseksi ja istuinosan kankaassa vaaleapunaista ornamenttikuviota. Tuoli on todennäköisesti peräisin n. 1940-luvulta. 

Ja nyt hommiin. Ensimmäiseksi istuinosa irrotettiin, jotta pääsin pesemään maalipinnat miedolla Tolu-vedellä ja rätillä, huuhtelu vielä puhtaalla vedellä. Sillä välin, kun tuoli kuivui oli hyvää aikaa purkaa verhoilu.

Hionta: kuivumisen jälkeen alkoi maalipinnan hiominen karkealla hiomapaperilla. Käytin hiomakonetta ja P40 hiomapaperia. Nurkat oli hiottava käsin, koska niihin ei hiomakoneella päässyt. Valkoinen maali irtosi hyvin, mutta alta paljastui tummanruskeaksi käsitelty pinta, joka oli todella tiukasti imeytynyt puuhun. Välillä meinasi usko loppua ja ajatus kauniin koivunvärisestä tuolista sai jäädä haaveeksi. Kävi selväksi, että tumman ruskeaa pintaa ei saa niin siististi ja kokonaan pois, että tuolin voisi jättää puun väriseksi. Hiomapaperia vaihdettiin hienompaan ja hienompaan ja lopulta oli valmista pintakäsittelyä varten.

Iloinen yllätys oli kuitenkin, että selkänojan keskipuussa oli maalin alla kauniit tummat yksityiskohdat.

Vaalea puunpinta jäi siis haaveeksi ja väri vaihtui tummaan ruskeaan, jota sävyä kotoani löytyy. Pintakäsittelyyn valikoitui Osmo-colorin puuvaha, värinä antiikkitammi. Levitys rätillä oli nopeaa ja helppoa. Lopulliseen käsittelyyn tarvittiin 2 kerrosta ja käsittelyjen välissä tehtiin aina hionta teräsvillalla. Viimeistelyn tein vielä mehiläisvahalla ja kiillotin pinnan pehmeällä liinalla. 

Istuinosan verhoiluksi halusin jonkin dramaattisen värin ja sametti on sisustuksessani esillä sohvatyynyissäkin eli sopisi sitä kautta tyyliin. Vanhasta verhoilusta otin kaavat uuteen verhoiluun ja uudet pehmusteet ostin Vartiaisen Verhoomosta. Pehmusteet kiinnitettiin spray-liimalla vaneriin. Niittipyssyllä samettipäällysteen kiinnitys ja kulmien viimeistely käsin. Ja tässä valmis tuoli. Onhan se ihana!

Projekti oli todella mielenkiintoinen ja osoitti hyvin sen, että vanhojen huonekalujen kohdalla voi tulla yllätyksiä ja alkuperäistä suunnitelmaa voi joutua muuttamaan, niin kuin tässäkin kävi. Yllätyksenä tuli myös, kuinka paljon työtä oli, jotta sain maalin ja petsin pois. Kärsivällisyyttä se vaati ja monta, monta työtuntia, mutta kivaa oli silti.