Runo

 Suru

Kyynelillä kasteltu maa, uutta elämää hiljalleen versoaa. Suru on kipeää koettavaa, mutta paikka joka minua kasvattaa ja saa lopulta itseni vahvemmaksi tuntemaan.

 Tämä runo vain kumpusi sisältäni, ilman ponnisteluja tai muuta pakottamista. Ehkä se kertoo tämän hetkisestä elämän tilanteestani ja siitä, että surun ja kivun kautta voi kasvaa ja versota jotain uutta ja kaunista, vaikka se ei siinä surun hetkellä tunnukaan siltä.