Toteemipaalu

Toteemipaalu minusta

Avaan hieman ajatuksiani teoksestani.

Juureni ovat tukevasti maassa ja runko on vahva.  Se on kestänyt monet elämän myrskyt. Taipunut se kyllä on ja säröjäkin on tullut matkan varrella, täysin se ei ole kuitenkaan katkennut, vaan versonut lopulta uutta ja parempaa kasvua vaikeuksien jälkeen. 

Sydämeni on todella herkkä ja puun kuori pyrkii suojaamaan sitä. Vaikka en helposti näytäkään herkkyyttäni, kuin niille läheisimmille ihmisille, joihin luotan en halua kuoren kuitenkaan kasvavan sydämen päälle.

Herkkyyteni kanssa olen välillä ollut hämilläni ja joskus se on ehkä hävettänytkin, koska olen kokenut ettei sitä ymmärretä tai osata kohdata. Nykyään pystyn sen näkemään jo vahvuutena ja lahjana, että voi tuntea voimakkaasti, niin ilot, surut, kuin suuttumuksenkin. 

Toisena vahvana ja varmasti näkyvämpänä ominaisuutenani on voimakas tinkimättömyys ja periksi antamattomuus, vahvat mielipiteet ja suoruus, välillä voisi vähän toisella tavallakin asiat ilmaista. Monet näkevätkin minussa vain sen voimakkaan härkäpäisen ihmisen, jolla on voimakkaat mielipiteet, vahva tahto ja temperamentti. Vaikka toisaalta olen myös se herkkä pieni tyttö.

Oksien voi nähdä olevan kädet, joilla otan rakkaani vastaan, kuuntelen ja halaan. Haluan suojella ja auttaa rakkaitani, jos he tarvitsevat syliä tai kuuntelijaa.

Olen joutunut itseäni muistuttamaan, että aina ei tarvitse olla vahva ja muita varten, vaan voin itsekin olla heikko ja tarvita muiden tukea. 

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä on Usko, toivo ja rakkaus, siinä minulle tärkeät arvot jotka kantavat elämässä eteenpäin tuli vastaan mitä tuli.

Ajatuksia, joita heräsi tehtävää tehdessä:

Tehtävä oli hyvin tunteita herättävä. Viimeajat olen tehnyt paljon töitä itseni kanssa ja tämä tehtävä osui hyvään kohtaan elämääni, jatkumoksi tälle jo alkaneelle itsetutkiskelulle.  

Sain pysähtyä itsensä äärelle ja pohtia sitä minkälainen ihminen olen ja miten olen tällaiseksi tullut? Näitä kysymyksiä olen itselleni esittänyt tässä pitkin vuotta.

Pohdin paljon arvojani ja asioita, joista saan voimaa. Miten kohtelen muita ja miten kohtelen itseäni? Kuka olen tänään ja miten olen tähän pisteeseen päätynyt? Minkälaista elämäni on nyt? Mitä minulle kuuluu? Olenko oma itseni? Hyväksynkö ja arvostanko itseäni ja toiminko sen mukaan? Pystynkö vetämään rajoja? Mikä on minulle elämässä tärkeää ja uskallanko mennä sitä kohti?

Viimeinen vuosi elämässäni on ollut muutosten ja itsetutkiskelun aikaa. Olen oppinut itsestäni ja ihmissuhteistani enemmän kuin olen varmasti oppinut koko elämäni aikana. Se on tehnyt välillä todella kipeää. En ole löytänyt itsestäni vain hyviä asioita, vaan myös asioita, joista en itsessäni pidä tai haluaisin kehittyä. Välillä on ollut todella raskasta kaivautua omaan sisimpäänsä, mutta uskon, että ilman kipua ei tapahdu myöskään kasvua. Oppimalla ymmärtämään itseäni, olen myös ymmärtänyt toista ihmistä ja syitä hänen toiminnalleen paremmin.

Lopulta se missä pisteessä olen nyt itseni kanssa, on ollut kaiken kivun ja kyynelten arvoista. Tuntuu hyvältä olla tässä ja nyt, matka itseeni saa jatkua.