Pakohuone Way Out

Koulusta saimme tehtävän sukeltaa kulttuurin ja/tai taiteen maailmaan ja raportoida kokemuksestamme blogiin. Itselläni kulttuurielämykseksi valikoitui pakohuonepeli Tampereella, jossa pelaajat on lukittu vankilaan. Vankilasta tulisi erilaisia tehtäviä ratkomalla selvitä pakoon 60 minuutissa. Peliä pelataan ryhmässä esim. 3-6henkilöä ja tehtävien ratkaisuun tarvitaan yleensä useampi ihminen, joten kohottaa myös ryhmähenkeä ja ryhmässä työskentelytaitoja. 

Meitä oli 6 hengen porukka, vietimme sisarentyttäreni 30 v. synttäreitä. Olin aluksi hieman epäileväinen pelin suhteen, koska olen käynyt pakohuoneessa aiemminkin, mutta silloin kokemus oli jotenkin laimea. Huoneen piti olla jokin mysteeri-huone, en muista enää tarkemmin. Joka tapauksessa huoneen stailaus oli kuin lastenhuone ja valaistus liian kirkas, jotta mitään mysteerin tuntua olisi saatu aikaan. Tuntui ettei ollut minun juttuni. Tästä johtuen odotukseni tämän vankilapaon suhteen ei ollut järin korkealla.

Tämä kokemus oli kuitenkin toista maata. Sisään astuessa henkilökunta otti meidät hyvin vastaan ja oli eläytynyt vanginvartijan rooliinsa kiitettävästi. Ennen kuin hän telkesi meidät vankilaan hän kertoi säännöt ja hieman lukkojen ja avainten käytöstä yms. Muita tarpeellisia tietoja.

Lopulta päästiin asiaan. Meidät jaettiin kolmen hengen ryhmiin ja kuljetettiin pimeän käytävän läpi vankiselleihin, aavemainen musiikki soi hiljaa taustalla, jännitti, alkoi tuntumaan siltä, että olemme tehneet jotain pahaa, kun meidät tällaiseen paikkaan viedään.

Olimme siis kahdessa sellissä, mutta kosketusetäisyydellä, jos oikein kalterien välistä kurkotti. Selli vaikutti oikealta vankiselliltä, kalterit ja karu betonilattia. Sellissä oli seinillä ja katossa paljon numeroita ja kirjaimia, viivoja yms. Myös pieni hissi, kaappeja. Vartioden vaatteita sellin ulkopuolella. Molemmissa selleissä oli erilaisia asioita, joita pystyi hyödyntämään tehtävien ratkaisuissa. Jotta pääsisimme vankilasta vapauteen meidän oli autettava toisessa sellissä olevia ja toisinpäin. Lopulta vapauduttuamme sellistä oli vielä selvitettävä vartioden huoneessa olevat arvoitukset, ennen kuin pääsimme pakenemaan vankilasta kokonaan. Lopulta pääsimme pakoon alle 60 minuutissa. Jee! Hyvä me!

Kokemuksena vankilapakoa oli mukaansa tempaava, kunhan vain pääsi jyvälle mitä vihjeitä piti etsiä ja mistä niitä voisi löytää. Pelissä oli mielestäni hienosti toteutettu vankila miljöö ja tehtävät oli hyvin tehty, niin että kukaan ei voinut yksin loistaa, vaan jokaisen panosta tarvittiin tehtävien ratkaisemiseen. Voisin hyvin mennä uudelleen pelaamaan jotakin toista pakohuonepeliä. Siellä ei ymmärrettävästi saanut kuvata, mutta aulan seinästä sai sentään napata kuvan. Kaiken kaikkiaan onnistunut elämys.