5 taiteilijaa

 

 

                                                            Hugo Simberg

 

Taidemaalari ja graafikko

Syntyi 24. 6. 1873 Haminassa ja kuoli Ähtärissä 12. 7. 1917.

Tyylilaji Symbolismi

Simbergin tunnetuin teos Haavoittunut enkeli, öljyväri maalaus. Valmistunut v.1903.  On Ateneumin taidemuseon kokoelmassa. Teoksesta on maalattu myös suurempi versio seinämaalauksena Tampereen Tuomiokirkkoon v.1905-1906. Seinämaalauksessa taustalla näkyy 2 savupiippua.

 

                                        Haavoittunut enkeli öljyvärimaalaus

                        Haavoittunut enkeli seinämaalaus eli fresko Tampereen Tuomiokirkossa.

 

 

       Kuolemanpuutarha valmistui vuonna 1896. 

                                        Kuolemanpuutarha fresko

                                     Tampereen tuomiokirkossa valmistui v.1906. 

                                Köynnöksenkantajat Tampereen Tuomiokirkossa.

                                                Tove Jansson

 

Kirjailija, kuvittaja, taidemaalari, professori ja muumien luoja. Syntyi suomenruotsalaiseen taiteilija perheeseen 9.8.1914 Helsingissä kuoli 27.6.2001 Helsingissä.

 

Pääteokset:

                                                        Muumipeikko ja pyrstötähti (1946)

 

 

                                                             Vaarallinen juhannus (1954)

                                                                Taikatalvi (1957)

                                                              Muumipappa ja meri (1965)

Kuvanveistäjän tytär (1968)

Muumilaakson marraskuu (1970)

Kesäkirja (1972)

Kuvataiteilijana Jansson oli monilahjakkuus halliten monia tekniikoita ja seuraten eri tyylisuuntauksia. Taiteilijana hän loi niin erilaisia maalauksia, julkisia tilaustöitä kuin grafiikkaakin. Hänen lähtökohtanaan oli aina jokin todellinen ja konkreettinen aihe aina maisemista muotokuviin ja asetelmiin.

 

                                                                    Omakuva 1975

 

Juhlat kaupungissa-fresko.  Jansson toteutti freskot kaupungintalon Kaupunginkellari-ravintolaan

 

Teuvan kirkon alttaritaulu on valmistunut vuonna 1953. Alttaritaulu kuvaa viittä viisasta ja viittä tyhmää neitsyttä.

 

 

Lähteet:

www.wikipedia.org

www.moomin.com

                                                    Danny

 

 

Danny on oikealta nimeltään Ilkka Johannes Lipsanen. Hän on syntynyt 24.9.1942 Porissa.

Laulaja, musiikkineuvos ja yrittäjä.  Tyylilajeina Pop, rock ja iskelmä musiikki.

 

 

Kuuluisimpia levytyksiä:

East Virginia

Kauan

Piilopaikka

Vähän ennen kyyneleitä

Kesäkatu

Tuuliviiri

Kuusamo

Tahdon olla sulle hellä

Tämä taivas, tämä maa

Järjestänyt myös show-kiertueita 1960-luvulta saakka.

 

 

 

Lähteet: Wikipedia ja Youtube

 

                                                Jean Sibelius

 

 

Johan Christian Julius ”Jean” Sibelius  syntynyt 8. joulukuuta 1865 Hämeenlinnassa ja kuoli 20. syyskuuta 1957, Järvenpäässä. Suomalainen myöhäisromantiikan taidemusiikin säveltäjä. Sibeliuksen kansallisromanttinen musiikki oli tärkeässä osassa Suomen kansallisen identiteetin muodostumisessa. Kansainvälisesti tunnetuin ja esitetyin suomalainen säveltäjä. Sinfonioiden ja sinfonisten runojen luojana Sibelius oli 1900-luvun merkittävimpiä.

^{Sibeliuksen tuotantoa}

viulukonsertto

Finlandia

Jean Sibelius - Karelia - Intermezzo

Tuonelan joutsen

Valse Triste

 

Lisäksi vokaali-, kuoro- ja pianomusiikkia, näytelmämusiikkia ja kamarimusiikkia. Viimeiset suuremmat teokset olivat seitsemäs sinfonia (1924), näyttämöteos Myrsky (1926) ja sävelruno Tapiola (1926).

 

Lähteet:

www.wikipedia.org

www.youtube.com

www.yle.fi

 

 

 

                                            Emil Wikström

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Emil_Wikstr%C3%B6m

Emil Wikström syntyi Turussa 13. huhtikuuta 1864 ja kuoli 26.9.1942 Helsingissä. Suomen taiteen kultakauden merkittävimpiä kuvanveistäjiä.

 

Merkittävin teos:

 

                                             Lyhdynkantajat, Helsingin rautatie aseman pääovilla 1914.

 https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Lyhdynkantajat

                                                   Elias Lönnrotin muistomerkki 1902 

 https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Elias_L%

C3%B6nnrot_(muistomerkki)

Pohtiessani taiteilijoita, joista haluaisin tehdä taiteilija esittelyn, niin mieleeni nousi välittömästi Hugo Simberg ja hänen Tuomiokirkkoon maalaamansa freskot Kuoleman puutarha, Haavoittunut enkeli ja Köynnöksen kantajat. Nämä teokset tekivät minuun vaikutuksen jo lapsena. Erityisen hyvin mieleeni on jäänyt Kuolemanpuutarha, joka on toisaalta todella karu, mutta jotain rauhoittavaakin siinä on, jostain syystä kuolema ei vaikuta maalauksessa pelottavalta, vähän surumieliseltä kylläkin.

Tove Janssonin valitsin, koska muumit olivat lapsena suosikki lastenohjelmani, minulle luettiin myös paljon muumikirjoja. Olin yllättynyt kuinka paljon Tove on tehnyt myös kuvataidetta ja maalannut mm. Teuvan kirkon alttaritaulun, se oli uutta minulle.

Dannyn valitsin, koska hän on tehnyt pitkän uran suomalaisen musiikin parissa. Mielestäni hän on jo suomalainen legenda musiikinsaralla.

Jean Sibeliuksen valitsin, koska hän on kansallissäveltäjämme. Finlandia-hymni on mielestäni yksi kauneimpia ja koskettavampia musiikkiteoksia.

Halusin myös valita yhden kuvanveistäjän tutustumiseni kohteeksi ja siksi valitsin Emil Wikströmin, jonka lyhdynkantajat on varmasti monelle tuttu näky Helsingin rautatieasemalta.

 

Tämä tehtävä tuntui kaikkein haastavimmalta taide ja luovan ilmaisun kurssilta. Taiteilijoista löytyi niin valtavasti tietoa ja oli vaikea miettiä, kuinka suppean tai laajan esittelyn taiteilijoista tekee. Päätin, etten kirjoita taiteilijoista paljoa, vaan laitan enemmän kuvia tai esim. linkkejä taiteilijan musiikkiteoksiin. Vaikka esittelyni taiteilijoista ei ollut kovin pitkä, niin perehdyin kuitenkin eri taiteilijoihin etsimällä tietoa internetin syövereistä. Opin samalla myös, kuinka monipuolisesti taiteilijat ovat taidetta tehneet ja heidän elämänsä eri vaiheista. Sinällään tehtävä oli mielenkiintoinen, mutta näin joulun lähestyessä, ei oikein ollut enää voimia panostaa tehtävän tekoon.

Pakohuone Way Out

Koulusta saimme tehtävän sukeltaa kulttuurin ja/tai taiteen maailmaan ja raportoida kokemuksestamme blogiin. Itselläni kulttuurielämykseksi valikoitui pakohuonepeli Tampereella, jossa pelaajat on lukittu vankilaan. Vankilasta tulisi erilaisia tehtäviä ratkomalla selvitä pakoon 60 minuutissa. Peliä pelataan ryhmässä esim. 3-6henkilöä ja tehtävien ratkaisuun tarvitaan yleensä useampi ihminen, joten kohottaa myös ryhmähenkeä ja ryhmässä työskentelytaitoja. 

Meitä oli 6 hengen porukka, vietimme sisarentyttäreni 30 v. synttäreitä. Olin aluksi hieman epäileväinen pelin suhteen, koska olen käynyt pakohuoneessa aiemminkin, mutta silloin kokemus oli jotenkin laimea. Huoneen piti olla jokin mysteeri-huone, en muista enää tarkemmin. Joka tapauksessa huoneen stailaus oli kuin lastenhuone ja valaistus liian kirkas, jotta mitään mysteerin tuntua olisi saatu aikaan. Tuntui ettei ollut minun juttuni. Tästä johtuen odotukseni tämän vankilapaon suhteen ei ollut järin korkealla.

Tämä kokemus oli kuitenkin toista maata. Sisään astuessa henkilökunta otti meidät hyvin vastaan ja oli eläytynyt vanginvartijan rooliinsa kiitettävästi. Ennen kuin hän telkesi meidät vankilaan hän kertoi säännöt ja hieman lukkojen ja avainten käytöstä yms. Muita tarpeellisia tietoja.

Lopulta päästiin asiaan. Meidät jaettiin kolmen hengen ryhmiin ja kuljetettiin pimeän käytävän läpi vankiselleihin, aavemainen musiikki soi hiljaa taustalla, jännitti, alkoi tuntumaan siltä, että olemme tehneet jotain pahaa, kun meidät tällaiseen paikkaan viedään.

Olimme siis kahdessa sellissä, mutta kosketusetäisyydellä, jos oikein kalterien välistä kurkotti. Selli vaikutti oikealta vankiselliltä, kalterit ja karu betonilattia. Sellissä oli seinillä ja katossa paljon numeroita ja kirjaimia, viivoja yms. Myös pieni hissi, kaappeja. Vartioden vaatteita sellin ulkopuolella. Molemmissa selleissä oli erilaisia asioita, joita pystyi hyödyntämään tehtävien ratkaisuissa. Jotta pääsisimme vankilasta vapauteen meidän oli autettava toisessa sellissä olevia ja toisinpäin. Lopulta vapauduttuamme sellistä oli vielä selvitettävä vartioden huoneessa olevat arvoitukset, ennen kuin pääsimme pakenemaan vankilasta kokonaan. Lopulta pääsimme pakoon alle 60 minuutissa. Jee! Hyvä me!

Kokemuksena vankilapakoa oli mukaansa tempaava, kunhan vain pääsi jyvälle mitä vihjeitä piti etsiä ja mistä niitä voisi löytää. Pelissä oli mielestäni hienosti toteutettu vankila miljöö ja tehtävät oli hyvin tehty, niin että kukaan ei voinut yksin loistaa, vaan jokaisen panosta tarvittiin tehtävien ratkaisemiseen. Voisin hyvin mennä uudelleen pelaamaan jotakin toista pakohuonepeliä. Siellä ei ymmärrettävästi saanut kuvata, mutta aulan seinästä sai sentään napata kuvan. Kaiken kaikkiaan onnistunut elämys. 

Ajatuksia aiheesta mitä on taide?

 

Kysymys on todella vaikea. Miten määritellään taiteen rajat?

Mikä tekee jostakin taidetta, se on todella vaikea kysymys. Toisaalta miksi jokin ei ole taidetta? Kuka voi edes määritellä näitä rajoja?

Ajattelen, että teoksessaan taiteilija ilmaisee omaa sisäistä maailmaansa ulospäin erilaisin keinoin.

Minulle tuli ensimmäisenä taiteesta mieleen maalatut taideteokset, esittävät ja abstraktit. Miksi ne ovat mielestäni taidetta? On varmasti yleisesti hyväksytty, että esim. kuuluisan taidemaalarin työt ovat taidetta. Lisäksi niissä on esteettinen puoli, lisäksi taitoa, luovuutta, jotakin oivaltavia ulottuvuuksia ja jotakin tunteita herättävää. Mielestäni taiteen takana pitäisi olla jokin idea tai ajatus, jonka kautta taiteilija välittää omaa näkemystään aiheesta, jota teoksessaan käsittelee.

Veistokset ovat taidetta. Ne ovat syntyneet luovuuden ja kädentaitojen kautta. Pyrkimyksenä herättää katsojassa ajatuksia ja tunteita, liikutusta, ihastumista, vihastumista, iljetystä ihan niin kuin maalaustenkin

Jokin asia tai esine ei välttämättä ole huoneessani taidetta, mutta kun se viedään galleriaan ja lisätään tai muutetaan siinä jotakin elementtejä, syntyy siitä taidetta. Mutta ajattelen, että tässä tulisi olla tarina tai ajatus takana, siitä mitä taiteilija on työllään tarkoittanut/ajatellut. Itselleni kokemus taiteesta on paljon voimakkaampi, jos saan kuulla taiteilijan ajatuksia, tulkintoja ja mietteitä töistään. Teokset aukeavat näin täysin eri tavalla.

Mieleeni tulee tanssi –ja elokuvataide ja musiikkitaide. Ne monesti herättävät itsessäni voimakkaita tunnekokemuksia ja sitä kai niiden on tarkoitus tehdäkin, niin hyvässä kuin pahassa. Musiikin avulla käsittelen tunteitani ja voin samaistua esim. lauluissa tai runoissa sanoituksiin.  Toisinaan tunnekokemus voi olla ilo, joskus suru, viha tai vaikka liikutus. Mutta yleensä itselleni taidekokemuksesta tekee onnistuneen se, että se liikauttaa jotakin sisimmässäni.

Kuka määrittelee, onko jokin asia taidetta? Taiteilija vai yleisö? Entä onko taide tarkoitettu aina esille? Onko taide mitään ilman yleisöä? Minkälaista on huono taide? Onko se huonoa, jos minä en pidä siitä, vai onko se silloin juuri hyvää, kun se on aiheuttanut minussa, jonkin reaktion? Pitäisikö taiteilijalla olla koulutus vai kuinka määritellään taiteilija? Varmasti taiteilija, joka on saanut nimeä ja näkyvyyttä töillään, on taiteilija vaikkei olisi mitään koulutustakaan.

Pohdin paljon asiaa mitä taide on, mutta lopultakin päähäni jäi kaikumaan monia kysymyksiä asian tiimoilta ja tuntui, että esiin nousi enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Mielipiteitä siitä mitä taide on, on varmaan yhtä monta kuin on ihmistäkin. Ihmisten reaktiot taiteen kokemisessa riippuu varmasti paljon heidän aiemmista kokemuksistaan, olemassa olevasta sisäisestä maailmastaan, eletystä elämästään jne. Minä voin kokea jonkin taide-elämyksen täysin eri tavalla kuin ystäväni.

 

Toteemipaalu

Toteemipaalu minusta

Avaan hieman ajatuksiani teoksestani.

Juureni ovat tukevasti maassa ja runko on vahva.  Se on kestänyt monet elämän myrskyt. Taipunut se kyllä on ja säröjäkin on tullut matkan varrella, täysin se ei ole kuitenkaan katkennut, vaan versonut lopulta uutta ja parempaa kasvua vaikeuksien jälkeen. 

Sydämeni on todella herkkä ja puun kuori pyrkii suojaamaan sitä. Vaikka en helposti näytäkään herkkyyttäni, kuin niille läheisimmille ihmisille, joihin luotan en halua kuoren kuitenkaan kasvavan sydämen päälle.

Herkkyyteni kanssa olen välillä ollut hämilläni ja joskus se on ehkä hävettänytkin, koska olen kokenut ettei sitä ymmärretä tai osata kohdata. Nykyään pystyn sen näkemään jo vahvuutena ja lahjana, että voi tuntea voimakkaasti, niin ilot, surut, kuin suuttumuksenkin. 

Toisena vahvana ja varmasti näkyvämpänä ominaisuutenani on voimakas tinkimättömyys ja periksi antamattomuus, vahvat mielipiteet ja suoruus, välillä voisi vähän toisella tavallakin asiat ilmaista. Monet näkevätkin minussa vain sen voimakkaan härkäpäisen ihmisen, jolla on voimakkaat mielipiteet, vahva tahto ja temperamentti. Vaikka toisaalta olen myös se herkkä pieni tyttö.

Oksien voi nähdä olevan kädet, joilla otan rakkaani vastaan, kuuntelen ja halaan. Haluan suojella ja auttaa rakkaitani, jos he tarvitsevat syliä tai kuuntelijaa.

Olen joutunut itseäni muistuttamaan, että aina ei tarvitse olla vahva ja muita varten, vaan voin itsekin olla heikko ja tarvita muiden tukea. 

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä on Usko, toivo ja rakkaus, siinä minulle tärkeät arvot jotka kantavat elämässä eteenpäin tuli vastaan mitä tuli.

Ajatuksia, joita heräsi tehtävää tehdessä:

Tehtävä oli hyvin tunteita herättävä. Viimeajat olen tehnyt paljon töitä itseni kanssa ja tämä tehtävä osui hyvään kohtaan elämääni, jatkumoksi tälle jo alkaneelle itsetutkiskelulle.  

Sain pysähtyä itsensä äärelle ja pohtia sitä minkälainen ihminen olen ja miten olen tällaiseksi tullut? Näitä kysymyksiä olen itselleni esittänyt tässä pitkin vuotta.

Pohdin paljon arvojani ja asioita, joista saan voimaa. Miten kohtelen muita ja miten kohtelen itseäni? Kuka olen tänään ja miten olen tähän pisteeseen päätynyt? Minkälaista elämäni on nyt? Mitä minulle kuuluu? Olenko oma itseni? Hyväksynkö ja arvostanko itseäni ja toiminko sen mukaan? Pystynkö vetämään rajoja? Mikä on minulle elämässä tärkeää ja uskallanko mennä sitä kohti?

Viimeinen vuosi elämässäni on ollut muutosten ja itsetutkiskelun aikaa. Olen oppinut itsestäni ja ihmissuhteistani enemmän kuin olen varmasti oppinut koko elämäni aikana. Se on tehnyt välillä todella kipeää. En ole löytänyt itsestäni vain hyviä asioita, vaan myös asioita, joista en itsessäni pidä tai haluaisin kehittyä. Välillä on ollut todella raskasta kaivautua omaan sisimpäänsä, mutta uskon, että ilman kipua ei tapahdu myöskään kasvua. Oppimalla ymmärtämään itseäni, olen myös ymmärtänyt toista ihmistä ja syitä hänen toiminnalleen paremmin.

Lopulta se missä pisteessä olen nyt itseni kanssa, on ollut kaiken kivun ja kyynelten arvoista. Tuntuu hyvältä olla tässä ja nyt, matka itseeni saa jatkua.

 

Runo

 Suru

Kyynelillä kasteltu maa, uutta elämää hiljalleen versoaa. Suru on kipeää koettavaa, mutta paikka joka minua kasvattaa ja saa lopulta itseni vahvemmaksi tuntemaan.

 Tämä runo vain kumpusi sisältäni, ilman ponnisteluja tai muuta pakottamista. Ehkä se kertoo tämän hetkisestä elämän tilanteestani ja siitä, että surun ja kivun kautta voi kasvaa ja versota jotain uutta ja kaunista, vaikka se ei siinä surun hetkellä tunnukaan siltä.

 

Taidevandalismia

 

Taidevandalismi